Keväällä treenasin kovasti maratonia varten. Tähtäimessä oli Jyväskylässä juostava Finlandia Marathon. Niin kuin pari kertaa ennenkin, treeni-into ei vaan kestänyt. Ajattelin kuitenkin, että no kai se puolikas menee tällä pohjalla. Lopulta ilmoittauduin kuitenkin vain 12km matkalle. Ajatus on tärkein jne.
Juoksupäivä koitti ja satoi inhottavasti. Muutenkin oli vähän semmonen fiilis, että tänään ei ehkä juoksu kulje. Vaan muu ei auttanut kuin hypätä jopon selkään ja polkea kisapaikalle. Saavuin kisapaikalle n. 30 min ennen starttia ja siinä sitten oli ohjelmassa ohjatut lämmittelyjumpat yms hengenkohotukset. Tässä vaiheessa sade oli kastellut lenkkarini jo puolimäriksi, joten kyllä se hengenkohotus tuli ihan tarpeeseen.
Pari minuuttia ennen lähtölaukausta alkoi kaiuttimista soimaan Sibeliuksen Finlandia. Kaikki märistä kengistä johtuva vitutus kaikkosi ja naamalle ilmestyi sellainen tappamisen meininkiä odottava virnistys.
Sade yltyi matkan aikana ja nopeasti olinkin ihan läpimärkä. Vaan eipä se menoa haitannut. Ekat 4 km juoksin ehkä liian hitaasti, mutta sitten kiristin hieman vauhtia ja selkiä alkoi tulla mukavasti vastaan. Koko ajan odotin, että milloinka loppuu puhti, vaan hyvin se kesti. Viimeinen kilometri ja etenkin sanotaan 300m ennen maalia tuntui, että voisihan tämä jo loppua. Maalisuoralla sain kuitenkin irroitettua itsestäni mahottoman loppukirin. Joskin nyt olin sen verta viisastunut, että sovitin askeleeni siten, että se jalassa oleva anturi tulee luetuksi. Helsinki City Marathonilla 2004 onnistuin hyppäämään loppukirissä sen lukijamaton yli. Hieman vitutti.
Lopullista aikaa en tiedä ihan tarkalleen. Jotakin 1h 10min nurkilla ja siihen olen ihan tyytyväinen. Tuo 12km tuntui tosi mukavalta matkalta.
No comments:
Post a Comment