Telinevoimistelua, osa 2

Ennen harjoituksia piti käydä maksamassa kurssimaksu. Hintaan kuului "seuratuote", jonka sai maksun yhteydessä. Ajattelin, että sieltä saa varmaan jonkun t-paidan, minkä olisinkin ihan mielellään ottanut. Tänä vuonna seuratuote oli kuitenkin JYVO:n keskiverto jäsenelle (~7-vuotias) tarkoitettu reppu. No eipä siinä hittookaan. Kaikki on kotio päin.

Treeneissä oli sitten tiedossa takaperinvoltin harjoittelua. Kuulosti aluksi hurjalta, mutta oli yllättävän helppoa ja hauskaa. Siis todellakin vain harjoiteltiin ja avustettuna tehtiin trampoliinilla. Lisäksi päästiin rekille koittamaan ihan perusheiluntaa. Näyttää helpolta, mutta on pelottavaa ja mahottoman rankkaa. Hurjimmat teki jättiläisiä.

Kokeilin myös voimanousua(vai voimanosto?) renkailla ja tekemättähän se jäi. Siinä on kyllä semmonen liike, minkä soisin taitavani ja sitä aion kyllä reenatakkin. Voimanousu yksinkertaisesti kuvattuna: ensin tehdään leuka ja heti perään dippi. Ei voi olla vaikeeta.

Tuntematon piiripäällikkötär taitaa voimanousun.

Finlandia Marathon

Keväällä treenasin kovasti maratonia varten. Tähtäimessä oli Jyväskylässä juostava Finlandia Marathon. Niin kuin pari kertaa ennenkin, treeni-into ei vaan kestänyt. Ajattelin kuitenkin, että no kai se puolikas menee tällä pohjalla. Lopulta ilmoittauduin kuitenkin vain 12km matkalle. Ajatus on tärkein jne.

Juoksupäivä koitti ja satoi inhottavasti. Muutenkin oli vähän semmonen fiilis, että tänään ei ehkä juoksu kulje. Vaan muu ei auttanut kuin hypätä jopon selkään ja polkea kisapaikalle. Saavuin kisapaikalle n. 30 min ennen starttia ja siinä sitten oli ohjelmassa ohjatut lämmittelyjumpat yms hengenkohotukset. Tässä vaiheessa sade oli kastellut lenkkarini jo puolimäriksi, joten kyllä se hengenkohotus tuli ihan tarpeeseen.

Pari minuuttia ennen lähtölaukausta alkoi kaiuttimista soimaan Sibeliuksen Finlandia. Kaikki märistä kengistä johtuva vitutus kaikkosi ja naamalle ilmestyi sellainen tappamisen meininkiä odottava virnistys.

Sade yltyi matkan aikana ja nopeasti olinkin ihan läpimärkä. Vaan eipä se menoa haitannut. Ekat 4 km juoksin ehkä liian hitaasti, mutta sitten kiristin hieman vauhtia ja selkiä alkoi tulla mukavasti vastaan. Koko ajan odotin, että milloinka loppuu puhti, vaan hyvin se kesti. Viimeinen kilometri ja etenkin sanotaan 300m ennen maalia tuntui, että voisihan tämä jo loppua. Maalisuoralla sain kuitenkin irroitettua itsestäni mahottoman loppukirin. Joskin nyt olin sen verta viisastunut, että sovitin askeleeni siten, että se jalassa oleva anturi tulee luetuksi. Helsinki City Marathonilla 2004 onnistuin hyppäämään loppukirissä sen lukijamaton yli. Hieman vitutti.

Lopullista aikaa en tiedä ihan tarkalleen. Jotakin 1h 10min nurkilla ja siihen olen ihan tyytyväinen. Tuo 12km tuntui tosi mukavalta matkalta.

Telinevoimistelua, osa 1

Aloitin keskiviikkona aikuisten telinevoimistelukurssin. Innostus tällaiseen toimintaan on enemmän tai vähemmän peräisin tältä sivustolta. Kurssin hinta tuntui ennalta hieman suolaiselta: 100 euroa 14:sta treenistä.

Omat ennakkotaidot telinevoimistelusta ovat vähäiset. Edellä mainitulta sivustolta taidan joitakin helpoimpia temppuja ja sitten olen käsilläseisontaa harjoitellut kotona seinää vasten. Vaan näillä on mentävä.

Vaikka kurssilla ei oleteta harjoittelijoilla olevan mitään ennakkotaitoja, niin heti lämmittelyssä kävi selväksi, että lähes kaikilla niitä kuitenkin on. Osa oli treenannut lapsena, osa oli käynyt saman kurssin aikaisemmin keväällä.

Itse treenien aiheena oli puolivoltti. Siihen tehtiin erinäisiä harjoitteita, sekä sitten harjoiteltiin myös koko suoritusta. En hallinnut taitoa aikasemmin, enkä hallitse sitä vieläkään, mutta kyllä tuon taidon uskon tarttuvan tämän kurssin aikana.

Minulle olisi maistunut vielä lisätreeni puolivolttiin, mutta siirryimme trampoliinille, josta harjoiteltiin perushyppyä, sekä erilaisia hyppyjä pehmustettuun monttuun. Sitten treenit olivatkin ohi. 1.5h meni todella nopeasti.

Treenitilat olivat mahtavat. Verokkina olen tosin nähnyt vain Jyväskylän yliopiston telinesalin. Oli kaikenlaista härveliä sekä suorituspaikkaa ja niitä tuntui löytyvän jokaista monin kappalein. Etenkin apulaite hevoselle pisti hymyilyttämään.

Samaan aikaan kurssimme kanssa oli siinä vieressä treenaamassa joitakin vanhempia telinevoimistelijoita. Ja kun kirjoitan vanhempia, tarkoitan telinepappoja. Ja kun kirjoitan telinepappoja, tarkoitan, että naama oli papan/vanhemman, mutta kroppa oli veistetty siitä aineesta, mistä nyt telinevoimistelijoiden kropat on veistetty. Heidän tekemät temputkin olivat ihan hienoja. Toivottavasti itse pystyy samoihin temppuihin heidän iässään.

Kurssimme osallistujat olivat semmosta arviolta 18-40-vuotiaita. Pääsääntöisesti naisia ja vieläpä ihan mukavaa silmänruokaa.

Jonkinlainen aikaisempi mielikuva keskiverto telinevoimistelutreeneistä on salillinen kirkuvia kakaroita, joita muutama ohjaaja koittaa kaitsea. Kyllä minunkin teki mieli kirkua ja kirmata ilosta kun siellä touhuttiin. Etenkin trampoliinilla pomppiminen sai hymyn korviin. Kun poljin treeneistä kotio ei 100 euroa tuntunut enää ollenkaan pahalta hinnalta - oli se niin lystiä jot hitto!

Bulgarian piiripäällikkö näyttää mallia.

Listalle jatkoa

Jos EU onnistuu estämään vaarallisilla sanoilla tehtävät haut Internetissä, niin se pitää ehdottomasti lisätä Listaan.

Totuus pakkoruotsista

Kesäloma on ohi ja koulut alkoivat taas. Sen verta se jänskättää vielä tässäkin iässä, ettei oikeen uni tahtonut tulla. Siinä sitten ehti sängyssä pyöriessä miettiä kaikenlaista. Seuraava runo on noilta yön tunneilta:

Naiset ovat Venuksesta, 
miehet Marsista,
pakkoruotsi - perseestä!

Tuon hihittely ei yhtään helpottanut nukahtamista.

Parkourista

Vituttaako kiinteistöjä riivaavat parkouraajat?

Niin minuakin.

Onneksi ongelmaan on halpa, tehokas, sekä esteettinen ratkaisu: parkourlanka.

Parkourlangan historia juontaa ensimmäiseen maailmansotaan, missä kuluttava asemasota vaati sotilailta kovia hermoja, eikä niitä hermoja yhtään helpottanut yötämyöten ei-kenenkään-maalla parkouraava vihollinen.

Parkouraajaan karu loppu.

Ensimmäisen maailmansodan osapuolet kouluttivat nopeasti vastaparkourlankatoimintaan kykeneviä taistelijoita.

Parkourlankaa on siitä lähtien käytetty yleisesti siviili- ja sotilasparkourinestossa. Historia tuntee parkourlankaa järeämpiäkin rakennelmia jo muinaisesta Kiinasta, jolloin suuri Kiinanparkourmuuri rakennettiin estämään villien mongoolien parkouraaminen kiinalaisten riisipelloilla. Muita tunnettuja kiinteitä parkourmuureja on mm. Berliinissä, Pohjois- ja Etelä-Korean välissä, Israelissa, sekä rakenteilla oleva satoja kilometreja pitkä parkourmuuri Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla.

Berliinin parkourmuuri piti rakentaa, koska parkourlanka ei ollut riittävä este.

Etelä-Korean sotilaita tarkastamassa Etelä- ja Pohjois-Korean välistä parkourestettä.

Nancy A. Collins: Musta yö - tummat lasit - Sunglasses after dark

Kirja on maannut hyllyssäni ties kuinka kauan, ehkä siksi, että niin kirjailija kuin teoskin oli täysin ennalta tuntemattomia. Sain kuitenkin tartuttua vampyyria hampaista ja luin kirjan pois alta.

Kirjassa seurataan kostoretkellä olevan vampyyrin taivalta sivistyneessä maailmassa. Taival on vaikea, sillä vastassa on niin vampyyrejä, voimavampyyrejä, ogreja, saarnanaisia, epäkuolleita (undead), epäkuolleita (siis tavallisia eläviä ihmisiä), teeskentelijöitä, jengiläisiä, narkkareita , sekä saastaisia hippejä. Kuten arvata saattaa, ei ole sellaista vaikeutta, josta ei selviä hopeisella tikarilla.

Vampyyrien heikkouksista pitäisi saada jonkinlainen kansainvälinen standardi, ettei olisi niin suurta vaihtelua aihetta käsittelevien teoksien kesken. Ottaisikohan EU tämän epäkohdan hoidettavaksi. Kun asiasta on saatu joku direktiivi, niin sen voisi lisätä Listaan. Kuten kaikki tietävät, Vanhassa Maailmassa on vampyyreja paljon muuta maailmaa enemmän, niin siinäkin mielessä EU voisi olla tässä asiassa edelläkävijä.